"Varhaisessa vuorovaikutuksessa syntyy uskomus siitä, mitä saa ilmaista ja millaisena saa olla. Näin syntyvät tiedostamattomat itseilmaisun ehdot." (Hengitysterapeutin työkirja s.80)

 

"ULOS, ULOS, POIS, ULOS.." huuto kuului varmaakin torille saakka, ja hyvä niin! Hengitysryhmä se siellä vaan tutustui aktiivisen uloshengityksen suomiin mahdollisuuksiin potkimalla ja nyrkkeilemällä. Kyseessä ei onneksi siis ollut tällä kertaa vuorovaikutusharjoitus, vaan omiin itseilmaisun ehtoihin tutustuminen.

"Uloshengityksen ja reviirin" ihmettely aloitettiin leikeistä. Ensin tuuli puhalsi lehteä, sitten lohikäärmeet polttivat tulella toisiaan ja kynsivät pitkillä kynsillään. Näin saimme mielikuvien suojassa muodostaa käsitystä siitä, mitä uloshengitys tarkoittaa suhteessa toiseen.

Jo tässä vaiheessa oli syntynyt monta tärkeää havaintoa. Ryhmässä nousi esille esimerkiksi se, että edes leikittäessä ei välttämättä tunnu luvalliselta lähestyä toista tulisesti tai kynsien. Tuli tarve purkaa tilanne iloiseen nauruun. "Potkuraivari" - harjoitus, kuten sitä nimitettiin, koettiin taas helpommaksi, jos sen saisi tehdä ihan yksin. Keskittyminen oli hankalaa, kun muut tekivät tehtävää samaan aikaan omaan rytmiinsä.

Esille nousikin tärkeä asia harjoitusten luonteesta. Ne voisivat olla myös tutkimuksia, kohtaamisia tai ihmettelyjä. Niitä ei nimittäin voi tehdä oikein tai väärin, sillä ne ovat antamassa tietoa itsestä itselle. Ei tarvitse onnistua, suorittaa tai heittäytyä. Saa olla vain sellaisena kuin tänään tuntuu hyvältä ja ihmetellä sekä itseä että kohtaamisia toisten kanssa. Vapaus olla vaan voi toteutua silloin, kun tunnistaa tämän.

Uloshengityksellä on kaksi suuntaa: toisaalta annetaan pois itsestä se mikä saa/joutaa mennä ja samalla annetaan/ antaudutaan itselle. Uloshengitystä kuvaamaan sopii sana hellittäminen. Uloshengityksessä nimittäin "päästetään irti pallean ja sisäänhengityslihaksiston aktiivisesta työstä". Uloshengityksen jälkeinen tauko voi syntyä vain pallean rentoutuessa ja hengityksen ollessa tarpeen mukaista. Hellittämistä voi tukea kuvaavilla ilmaisuilla, kuten päästää irti/vapaaksi, hengitys virtaa, antaa tapahtua itsestään ja olla puuttumatta hengityksen kulkuun. (Hengitys vuorovaikutuksen ja itsesäätelyn tukena, s.140-141).

Seuraava ihmettely liittyikin itselle antamiseen uloshengityksellä. Tärkeää oli sekä sisään- että uloshengityksellä säilyttää kontakti pariin.Uloshengitys toi pintaan tunteita ilosta ja liikutuksesta häpeään ja paniikkiin saakka sekä kysymyksiä: Onko tämä oikein? Saanko tehdä näin?

Toisen katseen alla oleminen olikin haastavampaa kuin aluksi olisi voinut uskoa. Pääsimme keskustelussa jälleen rajojen ja erillisyyden äärelle. "Voin olla erillinen, omassa tilassani ja antaa itselleni sen mitä tarvitsen. Se ei ole toiselta pois."

Samoin kuin potkimisharjoituksessa, tässäkin oli kyse oman voiman käyttöön ottamisesta ja oikeudesta omaan tilan sekä näiden tarpeiden hyväksymisestä.

Esille nousi myös kysymys siitä mitä uloshengityksen suunnat merkitsevät muusikoille, erityisesti laulajille. Ruumiinkuvaa tutkimusta tehneen psykologi Leena- Maria Blinnikan mukaan "ääneen liittyvässä uloshengityksessä on koko uskallus ja minätunteen vahvistus" (Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena, s.140). ja samaan aikaan uloshengityksen säätelyssä on pohja itseilmaisun säätelylle. (s. 84)

Reviiriä lähestyimme myös vuorovaikutuksen kautta. Yksi kerrallaan ryhmäläiset saivat pysäyttää reviirille tulijan STOP tai SEIS -sanalla ja käsimerkillä. Huomasimme, kuinka mukautuminen tulijan tapaan lähestyä oli tyypillinen tapa suhtautua pysäyttämiseen, vaikka tarkoitus olikin tunnistaa ennen kaikkea oman reviirin rajat ja pysäyttää tulija omaa tilan tarvetta kuunnellen. Rajan asettaminen on lopulta palvelus sekä itselle että tulijalle. Sillä estetään "yhteentörmäys", kun tulija kunnioittaa rajaa. Näin syntyy yhteinen tila, jossa molemminpuolinen itsesäätely on mahdollista ja voidaan kommunikoida turvallisesti. Vaikka harjoitus on kovin konkreettinen, sen avulla voi saada ymmärrystä arkipäivän rajan asettamistilanteisiin ja valintoihin. 

 

Tekstin teemoista ja käsitteistä voit lukea lisää kirjasta “Hengitys itseäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena” (Martin, Seppä, Lehtinen, Törö, Lilrank, Mediapinta 2010). Yksi kirja on koko kurssin ajan paikalla konservatorion kirjastossa.


 

Blogin kirjoittajat Asta Pöyhönen ja Saara-Maija Strandman pitävät muusikoille hengityskurssia Metropolia ammattikorkeakoululla syksyllä 2014. Kurssilla käytetään Psykofyysisen hengitysterapian metodeja. Tässä blogissa pohditaan muusikon psykofyysisyyteen liittyviä teemoja